Sanat
Kohti tulta
Tuhon tie
Valta vaihtuu
Älä
Kyy
Pirunpolkka
Tunteeton
kohti tulta (alkuun)
Ei saa kuvaasi poistaa
ei voi vanhaa toistaa
Ikävästä teen palavan veneen
nostan muistosi tuleen
Liekit kuumat lihaasi nuolevat
kauniit viattomat kasvosi palavat
kertovat sinun tarinaasi
sinä haluat
haluat
haluat
Saan kai koskettaa ruumistasi palavaa
voin kai ojentaa käteni kohti
Kurottaa sormeni ihollesi
hamuaa mieleni kuumuuteesi
Antaudun palon vietäväksi
syttyy kehoni kynttiläksi
Liekit kuumat lihaasi nuolevat
kauniit viattomat kasvosi palavat
kertovat minun tarinaani
minä haluan
haluan
haluan
Palaa liekki kuumana
lämmittelen huumassa
täytyy vain varoa
ettei tulen
ettei palon
ettei liekin
ettei himon anna tuhota
Ojennan käteni kohti tulta
Tuhon tie (alkuun)
Raskaalla kädellä rangaistu on tuota naista
Yhtä piestyä polvilleen lyötyä ei liene toista
Noilla kapeilla harteilla hän kannattaa surua
Paino paljailla jaloilla
tiellä kohti tuhoa
Kevyellä otteella hallitsee kaikkia tuo nainen
Haaveena tytön on jokaisen olla samanlainen
Viettele
Vallitse
Hylkää
Hallitse
Iltaisin itseään ei itke uneen
Juopuu vain valtaan ja hymyilee
Näin käy kun miehiä hallitsee
tarvitsee
Valta vaihtuu (alkuun)
Hymy perseeseen nyt vaihtuu valta
älä huuda apua palvomaltasi jumalalta
Turha paeta
kohta heiluu kirves
Armoa ei jaeta
juokse koira juokse
Vallankumous verinen väriltään on punainen
Sielu joka-ikisen musta on ja naarmuinen
Sitä saa mitä vahvin tilaa
eikä voi valittaa
Valtaa kun nauttii pian humaltuu
Tulee paha krapula
voittamiseen turtuu
Turha vetää päätä pois giljotiinin alta
Osoitit jo heikkoutesi
jälleen vaihtuu valta
Jälkeen vallankumouksen on aika uhritulien
Häviäjät poltetaan
vanhat aatteet raiskataan
Mustat massat vyöryvät
koston tulet kytevät
veden raudan maku huumaa
Koitat valtikkaa puristaa
se kädestäsi otetaan
Juovu huora valtaan
Älä (alkuun)
Älä sano mitään
ymmärrän niin paremmin
Ei julmien huultesi välistä kuule kuitenkaan koko totuutta
Älä kiistä mitään
ei kukaan usko sinua
Kai jokainen tietää lauseittesi olevan pelkkää valetta
Kun kusipäitten kuningas kuolee
niin kuka sitä suree
Älä tunnusta mitään
en tahdo tietää enempää
Hiljaisuus puhuu puolestasi paremmin kuin tuhat sanaa
Älä toista mitään
temppusi ovat kuluneita
Vanhoja akteja väsyneitä ja säälittäviä yrityksiä
Kun kusipäitten kuningas kuolee
niin kuka sitä suree
Älä pyydä sääliä
kun sitä ei tunneta
älä
Kyy (alkuun)
kyytä povellani
kyytä povellani kannoin nämä vuodet
nyt on talvi
nyt on talvi ja horroksessa käärmeeni makaa
sen murhaan
kunhan lämpö tuo sen esiin piilostaan
en turhaan kanna sikiötä sihisevää
kirveen hamarapuolella tainnutan käärmeeni
isken puukon läpi suomujen
tapan petollisen matelijan sijoilleen
myrkkysi vuodata janoisilta huulilta
anna valua pohjaan asti
suloinen kuolema aika on kohdata
et voi enää mua koskea
Pirunpolkka (alkuun)
juoksen pakoon pirua
en saa kunnolla happea
jaloissa painaa lyijy ja kädet vapisee
joku tarttuu nilkasta
en taida uskaltaa katsoa
jos se vanha visukinttu siellä virnuilee
tulkaa tanssimaan pirunpolkkaa
lihan riemuissa ilakoikaa
ilo irti nuoruudesta
univelat haudassa
pian on seinä vastasssa
pakko vainooja on kohdata
suoraan silmä silmästä
ja hammas hampaasta
kun viimein avaan silmäni
ja käännyn katsomaan taakseni
huomaan oman varjoni vain siellä värjyvän
kuumaa laavaa ja tulikiveä
täällä ahdistukset nousee pintaan kuplimaan
kuumaa laavaa ja tulikiveä
tätä kutsutaan kadotukseksi
Tunteeton (alkuun)
vaihtuvat tuulet
kuluvat kalliot
mutta minä seison paikallani
en tunne vihaa
en osaa pelätä
kuinka saan palan irti itsestäni
tahtoisin mennä
kokea tuskan
valtavan kivun ja ahdistuksen
surusta nauraa
kyyneliä juoda
ja nukkua pois
tyhjenevät meret
hiipuu jo hiillos
mutta minä tunne en mitään
jos osaisin lentää
niin lentäisin tuleen
polttaisin siipeni iloiten
kertoo kello menneestä
ei ole tulevaisuutta
kivusta irti kieleni leikkaisin
kertoo kello menneestä
ei ole tulevaisuutta
ahdistuksesta kai sydämeni irti repisin
© Impi 2002-2003